Todellisuus iskee. Kovaa. Tää kasvava kumpu ei ole aiheutunut vain niistä sadoista kiloista suklaata mitä tässä on tullut mussutettua. Onkohan sitä tähän mennessä niin vielä itselleen uskotellut? Tietenkin aina voimistuvat potkut, myllerrykset ja hikat on vaikea laittaa “suolen toiminnoiksi” kun ei sekään ole enää aikoihin toiminut. Normaalisti siis. Mikään ei ole niinkuin ennen. Sisälläni kasvava elämän alku alkaa tulemaan siihen pisteeseen, että pian meidän on aika erota… 50 päivää laskettuun aikaan. APUA!
Vauvan tulo alkaa konkretisoitumaan, olen äippälomalla! Aloitinpa sen hieman etuajassa, kun lääkäri viime käynnillä meinasi, että nyt otetaan rauhassa. “Kirjoitan sairasloman äitiysloman alkuun.” HUI! Supistukset ovat olleet kiusanani jo viikoilta 20, joten olihan tämä arvattavissa. Kunhan vauveli ei liian aikaisin päättäisi ulostautua. On täällä maailmassa aikaa olla sitten, ihan oikealla ajallaankin.
Oikeesti kaikki alkaa jo olemaan valmiina vauvaa varten. Pinnasänky on koottu, vaatteet ja vaipat pesty ja laitettu omille paikoilleen… Kaukalo odottaa sairaalaan lähtöä… Sairaalakassin sisältö pitäisi vielä pakata, lakanat laittaa vauvalle ja babynesti ommella. Äippä ja isimies ei ehkä ole vielä ihan valmiita. Mutta en usko että meistä tän valmiimpia tuleekaan.
Katsotaan kuinka paljon seurantaa vielä loppuraskauden ajan on. Käytännössä ollaan käyty 2-3 kertaa kuukaudessa äippäpolilla plus neuvolat päälle, joten seurantaa on ollut. Nyt vauvalla kuitenkin kaikki hyvin, kasvaa ja liikkuu. Kunhan pysyy kyydissä ja kääntyisi vielä pää alaspäinkin, niin kaikki olisi hyvin.
Rakkaus asuu meillä. ❤
Vauvakuumetta 2014! 